perjantai 27. joulukuuta 2013

So this was Christmas

Voiko joulusta kertovaa postausta alottaa toteemalla, että onneks se on ohi? Tästä eteenpäin ainakin voi. Vaikka joulu onkin mulle ehdoton vuoden kohokohta jo pelkästään ihan omien synttäreiden johdosta, on se aina yhtä suuri helpotus, kun pyhien jälkeinen arki taas koittaa. Vielä maanantaina kaupungissa leiju ahdistus, kun viimeisetkin matti myöhäset oli tajunnu lähtee tekeen lahjaostoksensa. Mitenniin heräteostoksia sellaset aatonaaton lahjat? Pisti kyllä taas miettiin sitä joulun merkitystä, mistä jo kerran aiemmin (click) puhuinkin.




Ulkoisesta vesisateesta huolimatta joulua vietettiin meilläkin varsin perinteisin menoin. Synttärilaulu ja aamiainen sänkyyn, viimeiset siivoukset ja jouluvalojen laittaminen, kuusen koristelu, riisipuuro, joulusauna, jouluruoka, lahjat, synttärikakku ja lautapelit kuulu taas kerran jouluaaton ohjelmaan. Tänä vuonna oltiin ensimmäistä kertaa niin onnellisessa asemassa, että päästiin viettään joulua poikaystävän kanssa samassa osotteessa. Vanhuus, vapaus ja vastuu - sitä se kai on.

Joulu '13 poikkes aiemmista myös toisella tapaa. Yleensä meillä on ollu joulu- ja tapaninpäivän perinteenä kutsua kaikki sukulaiset synttärikahville, mutta tässä kun aikuisikä on tullu saavutettua, alko sekin tapa tuntua vähän vanhahtavalta. Jotkut lähipiiristä kuitenkin koki vierailun sen verran tärkeeks osaks omaa jouluaan, että kutsu itse itsensä kylään. Porukkaa olikin sopivan vähän ja tällä kertaa jäi joulusta paljon rentoutuneempi fiilis, kun ei ollu ihan koko konkkaronkkaa kahvitettavana.






Lahjoista juttua on tulossa luultavasti vasta ens vuoden puolella. Ajattelin, että voisin yhdistellä sekä yo- että joulu- että synttärilahjoista yhden laajemman setin. Ja itse ylioppilasjuhlistakin vois varmaan jonkunlaisen postauksen tehdä, vai mitäs sanotte? Olisko tilausta?


Onneks se on ohi. Nyt on aika suunnata kohti tulevaa vuotta rennoin ja avoimin mielin. Alennusmyynneille päin en kuitenkaan aio päätäni kääntää; nyt mennään ihan vastakkaiseen suuntaan. Viikko Rukan lumisissa maisemissa tekee varmasti hyvää koko perheelle, mökki ilman nettiä ja puhelimen kuuluvuusaluetta on taas omiaan muistuttaan millasta onkaan nauttia vaan toisten seurasta ilman, että joka hetkestä pitää ylpeillä kaverille tai muistaa ottaa kuva instagramiin.

Tulee kyllä tarpeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti