tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kaunas

Guess who's back? Matkasta sekä sitä seuranneesta kolmen päivän työputkesta selvitty. Hyvä reissu oli. Pää tässä lyö ihan tyhjää, että mistä sitä alottais. Ekana tietysti mieleen tulee ruoka. Johtuu varmaan siitä, että meidän vähän yli 5 päivänen reissu oikeestaan rakentu ruokailujen ympärille. Se ansaistee kyllä ihan oman tekstinsä.


No mitä muuta me tehtiin? Ekana ja lähes jokasena muunakin päivänä käytiin Akropolis nimisessä ostoskeskuksessa. Se on uus ja iso ja täynnä hyviä kauppoja. Sieltä löydät mm. Zaran, NewYorkerin, Bershkan, Pull&Bearin ja Stradivariuksen. Ja jos ihan tylsää tulee, löytyy sieltä myös keilarata ja luistelukenttä. Elokuvateatteria unohtamatta. Siellä mekin oltiin. Oiskohan ollu reissun toka päivä ja ehkä "huonoin" ilma. White House Down oli hyvä ilman tekstitystäkin.


Ennen leffaa tehtiin virhekäynti Liettuan isoimpaan kauppa-alueeseen, jota tyyliin kaikilla nettisivuilla oli suositeltu. Urmas - ei ollu meidän paikka se. Isoja halleja peräkkäin täynnä samanlaisia pikkuputiikkeja kun jossain etelässä. Laadultaan siis myös. Mutta silti hinnat oli samaa luokkaa, kun ostoskeskuksen ns. laatuliikkeissä. Tuolta kyllä löyty kaikkee aina verhoista rakennustarvikkeisiin, mutta en kyllä ite suosittele reissullaan täällä pyörähtään.

Yhtenä päivänä mentiin tietysti kunnon turisteina City Tourille. Yleensä me ei matkoillamme olla tällasilla pyörähdetty, mutta jotenkin jo pelkästään ajankuluks haluttiin tällä kertaa mennä. Ja siis, suosittelen! Menkää, menkää, vaikka vähän nolottaiskin. Niin muakin aluks. Mutta niin paljon paremman käsityksen tosta paikasta sai kun sen vajaan tunnin istu sen bussin takapenkillä. Kuulokkeet vaan korviin ja menoks! Löpinät sai sieltä valittua jopa suomeks, vissiin ainakin toi vanhempi matkaseura oli siihen tyytyväisiä. Englannilla me juniorit mentiin.


Kävelykatu on must see. Se pelasti paljon. Jokseenkin kylmäks jääny tunne ton Urmaan jälkeen shoppailumahdollisuuksista kyllä parani huomattavasti, kun kolmantena päivänä lähettiin sille talsiin. Pituutta on joku vajaa 2 kilometriä, mutta onneks matkanvarrelta löyty aina sopivasti terasseja pikku huilille. Drink it up ja taas jaksaa!

Toinen jokapäivänen pyörähdys oli vanhassa kaupungissa. Parhaat ravintolat, piste.

Taksilla suosittelen liikkuun pidempiä matkoja, on todella edullista verrattuna tähän meidän maahan. Niinkun hintataso yleensäkin. Nähtävyyksiä ei City Touria enempää kierretty, paljon kirkkoja tuolla ainakin on, että jos semmonen kiinnostaa. Ylipäätään olin positiivisesti yllättyny porukan kielitaidosta tuolla. Aika rupusen näkösten rakennuksien ja muutenkin vielä alkukantasemman meiningin takia vois kai olettaa muutakin. Mutta on nääkin vaurastumaan päin.


Oli vissiin joku yhen päivän kuvausinnostus, kun kaikissa on tyyliin sama asu päällä. Great! Mutta hei kysykää ihmeessä, jos jotain mieleen tulee ja kiinnostas tietää :)



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Press play, dont press pause

Nää musat korvilla tää tyttö nousee tänään pilvien yläpuolelle ja suuntaa koneensa kohti Kaunasia. Perjantaina nähdään, tsau!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sunday turnup

Sunnuntaina oltiin Nellin ja Emilian kanssa kattelemassa yleisurheilua. No ehkä enemmän niitä miehiä kun ite kisoja, mutta paikalla oltiin hei. Niin uskollisia faneja ei kuitenkaan oltu, että oltais sateen yllättäessä jääty aurinkokatsomoon - siivet ja pieni istuskelu juomien kanssa oli vaan niin paljon parempi vaihtoehto.

Oli siinä puhetta, että illalla ois kisojen päättäjäiset koskarin ravintolamaailman Miamissa, mutta kun pääsin kotiin joskus seittemän aikaan, ei mulla ollu mielessä kun rauhallinen koti-ilta ja aikasin nukkumaanmeno... No yhden soiton se sitten vaati, ja meikäläinen oli jo vaihtamassa vaatteita ja valmistautumassa lähtöön. Ilta oli huikee, ehkä jopa paras ikinä eli katua ei ainakaan tarvi. Vai miltä kuulostaa pöydällä tanssiminen parhaisiin bilebiiseihin, aamuyöllä motarilla kaahailu ja ostoskärrykisa kaupan pihassa?





Kesä ei oo mitään ilman extempore-reissuja.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Pahasti varattu

Torstai. Kummallinen päivä. Osuin varmaan jokaseen tietyömaahan mitä koko kaupungista löyty. Normaalisti 15 min työmatkaan meni 45 minuuttia, kun seisoin kahteen eri otteeseen odottamassa, että asfalttimiehet saa heitettyä läpät toisilleen. Siinä vaiheessa kun vielä töiden jälkeenkin jouduin kiertään naapurikaupunginosan kautta, ei voinu enää oikeestaan muuta kun nauraa. Varmaan ne päällystää just sitä ramppia mistä mun oli tarkotus mennä?!

Mutta se päivän kohokohta oli kyllä töissä. Työskentelen siis vaatekaupassa joka myy ainoastaan naisten vaatteita. Siinä siivoilin paikkoja ja viikkailin vaatteita työkaverin ollessa tauolla, kun arviolta ainakin kymmenen vuotta mua vanhempi mies tulee sisään. Noo ensin tietty perus suomalaiseen tyyliin pyytelee anteeks ja sanoo että tuli nolaan ittensä tähän. JAAHAS?! No, tässä kohtaa tiesin jo mitä on tulossa."Ootko ihan sinkku vai pahastikin varattu?" - En tiä mitä pahasti varattu tarkottaa, mutta kun kaveri kuuli että oon seurustellu kolme vuotta, toivotti se nopeesti hyvää kesää ja lähti pois.
Ei ollu yhtään mun tyylinen mies, ja vaikka olisinkin sinkku olisin varmaan joutunu kieltäytyyn treffikutsusta, mutta hatunnosto rohkeudesta anyway! En tienny että tällasta oikeesti tapahtuu? Ainoastaan kaupan kassalla... 
toppi, kello & korvikset: guess
aurinkolasit: siskon, luulisin että vilasta
hame: cubus
kengät: skopunkten
laukku: ted baker

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

When life gets tough put on your boxing gloves

Jos suurin murhe tällä hetkellä on se, että kummalle puolelle ottaa aurinkoo, vois sanoo elämässä olevan asiat aika kohdallaan. Meillä on työmiehet pihassa muokkaamassa pihamaata ja kun en mielellään niille näyttäis mun peppua, niin täytyy aina niiden tauoilla kääntyä sit mahalleen. Joo - uskon siihen että kaikkeen on olemassa taktiikka. Sitä se urheilu teettää..

Hulluus näkyy myös siinä, että oon ollu tänään hereillä 7:15 saakka vaikka on lomapäivä. Oon syöny kaks aamupalaa, lukenu New York Timesia ja pelannu Candy Crushia (hahaha, kyllä...). Hassua ajatella lounasta yhentoista aikaan. Ei muuten, mutta tähän saakka oon heränny siinä yhen maissa ja makoillu loppupäivän tekemättä mitään. Maybe Im crazy 'cause Im getting old.

- Ken tietää, kysytään siis Barbielta.

Viimesimmästä on kiittäminen parahinta Neaa. Oli pakko ;)