2013 in a nutshell

Taas on yks vuosi pulkassa ja ois perinteisen vuosikatsauksen aika! Tällä kertaa liitin mukaan kuvia vuoden varrelta, päivän asuja tai muuten vaan lemppareita.

IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Uskoisin. Ainakin lähentynyt monen vanhan kanssa ♥
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et olet ennen tehnyt? Hyvässä ja pahassa.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Edelleen, ehkä aikasempaa onnellisempana, saman miehen kanssa.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Päällimmäisenä tietysti mielessä joulu sekä ylioppilaaks pääseminen, penkkarit ja Lana Del Reyn keikka. Myös muutto omaan asuntoon ja ensimmäinen työpaikka pitäis varmaan mainita tässä kohdassa?
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Valitettavasti on asioita, joista ei voi aina olla samaa mieltä. On myös tietty niin, että käsitys muodostuu helposti vaan kuuleman perusteella, eikä aina koko totuus tuu julki. Sillon niitä väärinymmärryksiäkin herkästi tulee.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Pelottavan paljon. Mutta tän vuoden kokemusten jälkeen oon vahvempi kun koskaan.
7. Oletko lihonut? Hahah, kyllä - 10 kiloa! Mutta onneks se on kaikki lihasmassaa (tähän emojiin hauis-hymiö).
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekkään tämän vuoden aikana? En oo niin rajusti juhlivaa tyyppiä :P
9. Oletko ollut elokuvissa yksin tämän vuoden aikana? En vieläkään.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? En osaa kyllä tähän hätään sanoa. Mainitaan työkaverit!
2. Synnyttikö kukaan läheisesi? Muutama tuttu, muttei kukaan ihan lähipiiristä.
3. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei lähipiiristä.
4. Missä maissa kävit? Öö, pitäiskö muka oikeesti muistaa? Liettuassa kävin ainakin.
5. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2014, joka ei onnistunut vuonna 2013? Haluan oppia näyttään jokapäiväsessä elämässä paremmin mun rakkaimmille ihmisille, miten tärkeitä ne on mulle.
6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013? 5.12.
7. Vuoden suurin saavutuksesi? Muutto omaan asuntoon, työpaikan saaminen ja todella vakavista ihmissuhdeasioista selviäminen.
8. ...ja suurin epäonnistuminen? Ylipäätään joutuminen niin vakavaan ja kamalaan tilanteeseen edellämainitussa ihmissuhteessa.
9. Kärsitkö vammoista? Urheillessa ei vammoitta selviä.
10. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Uus rannekello poikaystävälle.

11. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Parhaan ystäväni ♥ ehkä maailman lojaalein ihminen!

12. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? OMA! Ja muutaman muunkin..

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ostin paljon sisustukseen liittyviä juttuja sekä omaani, että poikaystävän kämppään. Ja töistä vaatteita, ylläri.

14. Mistä innostuit eniten? Varmaankin just tosta työpaikasta.

15. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Vähän onnellisempi.

16. ...lihavampi vai laihempi? Kuten jo todettiin, painoo on tullu, muttei se vaatekokoon oo vaikuttanu.

17. ...rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Ystäviä pitäis huomioida vieläkin enemmän.

19. ...entä vähemmän? Tyhmiä ja vastuuttomia päätöksiä sekä tekoja.

20. Miten vietit joulun? NÄIN ;)

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi? One word: joulu.
32. Ketä kaipasit? Ystäviä, kotikaupunkia ja rehellisyyttä.
33. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? Perhe ja paras ystävä ♥

Nyt kohti vuotta 2014, tehdään siitä taas edellisestä parempi!

So this was Christmas

Voiko joulusta kertovaa postausta alottaa toteemalla, että onneks se on ohi? Tästä eteenpäin ainakin voi. Vaikka joulu onkin mulle ehdoton vuoden kohokohta jo pelkästään ihan omien synttäreiden johdosta, on se aina yhtä suuri helpotus, kun pyhien jälkeinen arki taas koittaa. Vielä maanantaina kaupungissa leiju ahdistus, kun viimeisetkin matti myöhäset oli tajunnu lähtee tekeen lahjaostoksensa. Mitenniin heräteostoksia sellaset aatonaaton lahjat? Pisti kyllä taas miettiin sitä joulun merkitystä, mistä jo kerran aiemmin (click) puhuinkin.

Ulkoisesta vesisateesta huolimatta joulua vietettiin meilläkin varsin perinteisin menoin. Synttärilaulu ja aamiainen sänkyyn, viimeiset siivoukset ja jouluvalojen laittaminen, kuusen koristelu, riisipuuro, joulusauna, jouluruoka, lahjat, synttärikakku ja lautapelit kuulu taas kerran jouluaaton ohjelmaan. Tänä vuonna oltiin ensimmäistä kertaa niin onnellisessa asemassa, että päästiin viettään joulua poikaystävän kanssa samassa osotteessa. Vanhuus, vapaus ja vastuu - sitä se kai on.

Joulu '13 poikkes aiemmista myös toisella tapaa. Yleensä meillä on ollu joulu- ja tapaninpäivän perinteenä kutsua kaikki sukulaiset synttärikahville, mutta tässä kun aikuisikä on tullu saavutettua, alko sekin tapa tuntua vähän vanhahtavalta. Jotkut lähipiiristä kuitenkin koki vierailun sen verran tärkeeks osaks omaa jouluaan, että kutsu itse itsensä kylään. Porukkaa olikin sopivan vähän ja tällä kertaa jäi joulusta paljon rentoutuneempi fiilis, kun ei ollu ihan koko konkkaronkkaa kahvitettavana.

Lahjoista juttua on tulossa luultavasti vasta ens vuoden puolella. Ajattelin, että voisin yhdistellä sekä yo- että joulu- että synttärilahjoista yhden laajemman setin. Ja itse ylioppilasjuhlistakin vois varmaan jonkunlaisen postauksen tehdä, vai mitäs sanotte? Olisko tilausta?

Onneks se on ohi. Nyt on aika suunnata kohti tulevaa vuotta rennoin ja avoimin mielin. Alennusmyynneille päin en kuitenkaan aio päätäni kääntää; nyt mennään ihan vastakkaiseen suuntaan. Viikko Rukan lumisissa maisemissa tekee varmasti hyvää koko perheelle, mökki ilman nettiä ja puhelimen kuuluvuusaluetta on taas omiaan muistuttaan millasta onkaan nauttia vaan toisten seurasta ilman, että joka hetkestä pitää ylpeillä kaverille tai muistaa ottaa kuva instagramiin.

Tulee kyllä tarpeeseen.

You have mastered the meaning of Christmas when Christmas becomes a way of life

Tänä vuonna oon ollu ajoissa lahjojen kanssa, ottamatta kuitenkaan minkäänlaista stressiä koko asiasta. Kaikki on vaan jotenki tapahtunu ihan tossa siivellä.

Ensimmäiset lahjat ostin jo marraskuussa. Oon ollu ihan tavallisilla kauppareissulla, kun silmään on osunu juttuja, jotka oon yhdistäny heti mielessäni johonkin henkilöön. Tällasta lahjojen ostamisen pitäis aina olla! Ottaa vaan spontaanisti, kun vastaan osuu. Tottakai jotain juttuja on tullu mietittyä ja osalle ehkä tarkemmat speksit lahjojen suhteen suunniteltua, muttei niistäkään oo muodostunu mitään taakkoja harteille. Kaikki hoituu näppärästi tosta vaan.

Ehkä toi yksin asuminen vaan kasvattaa tällaseenkin jollain tavalla... Tai sitten vaan se fakta, etten tällä hetkellä osaa ressata mistään asioista - mulla ei oo mitään vaatimuksia mihinkään suuntaan. Päivät saan olla vaan, päättää suurimmaks osaks miten aikani käytän ja makaamistakin kerkeen harrastaan päivittäin jo ihan kyllästymiseen asti. Ei kai tämmöstäkään ikuisuutta jaksa, mutta nautitaan nyt niin kauan, kun se tuntuu mukavalta. Tulihan tässä kuitenkin vajaa kolmetoista vuotta koulun kanssa aherrettua!Tän myötä haluaisin muistuttaa kaikkia muitakin ottaan välillä rennosti. Unohtaan kiireet hetkeks, istuun alas ja nauttiin vaan siitä hetkestä. Koska parasta joulussa on tää alusaika, joka sitten huipentuu siihen aattoiltaan; kaikki se lahjojen ostaminen ja pakettien näpräys, kukkien hankkiminen ja kuusen koristelu. Se aatto on ohi niin nopeesti, että jos jättää sen fiilistelyn vasta sinne, jää aika paljosta paitsi.

8 päivää ystävät, vielä ehtii ♥♥

Christmas @ IKEA

Ajan Ikean ohi viikottain. Ja aika usein vielä sama kaveri kyydissä. En oo varma onko se ite huomannu, mutta joka kerta kun ohitetaan se sinikeltanen laatikko, tää tyttö sanoo, että Ikeassa on kuulemma jo ihan joulu. Ja aina päivitellään, että kuinka pitäis mennä käymään. No nyt mää menin!

Ja olihan se joulu siellä. Yläkerran huoneissa oli joulukuusia, lampaantaljoja joka toisessa korissa ja astiapuolella jouluaiheet lasien ja kuppien kyljissä. Tervetuloa meikäläisen matkaan Ikeaan.

 

 

Tällä reissulla koin myös ehkä ahdistavimman vessakokemuksen ikinä. Yläkerran kierrettyäni päätin nopeesti kipasta vessassa ja sinne ravintolan taakse sitten viiletinkin. Käytävällä jo haisi hikinen ulkomaalainen mies - jos tiedätte mitä tarkoitan... Nopeesti selviskin, että haju oli lähtösin noin kolmekymppisestä ulkomaalaisesta miessiivoojasta, joka siinä just oli saanu miesten puolen puunattua ja oli kovasti siirtymässä inva-vessan puolelle. Itse livahdan naisten puolelle, ripustan laukun vessan oven naulakkoon ja istahdan alas. Siinä sitten kuulen kun vessan ovi aukee ja mielessäni ruokoilen vaan, että sisään tulis joku asiakas, tai ihan kuka tahansa muu kun tää MIES siivooja... No ei vastattu mun rukouksiin ei. Siellä rupee roskakorit tyhjeneen ja vessat kohiseen oven toisella puolella. Apuaaaaa. Onneks se mies sentään kolisteli tavaroitaan sen verran kovaan ääneen, että sain suht rauhassa hoitaa hommani loppuun. Vaikka vähän siinä kyllä aristelinkin. Ei muutakun äkkiä housut jalkaan, ovi auki, käsien hulautus ja kuivaus ja pihalle. HUH!

Ei kyllä ihan ekana tullu mieleen, että jos naisena meen vessaan, ni miehet juoksee perässä. Ahdistus! Ens kerralla kyllä mietin kaks kertaa tai ainakin kysyn, ennenkun liityn unisex-avoimet ovet vessameininkiin.

Mutta ei siinä, ihan kiva reissu oli! Ja kun tälle kaverilleni kerroin, että olin pyörähtäny Ikeassa, ensimmäinen kommentti arvatenkin oli: "Oliks siä jo ihan joulu?". Semmosta.

The Overknee Socks

Tänä syksynä oon inspiroitunu täysin ylipolven sukista. Lähtikö se sitten Gossip Girlistä vai kuvasta, josta jo kirjottelinkin täällä (CLICK) - en tiedä, mutta kovaa vauhtia näyttää sukkavarasto täyttyvän mokomista. Yhdet vaaleet neulotut multa löytykin jo ennestään, tällä hetkellä valikoimaa on tavallisesta sukkamateriaalista angoravillaan. Ei siinä, näähän on vaan ihan huikeet. Parhaat lämmittäjät koti-iltaan samalla kun sopii ihan myös sukkahousu-hame-shortsi sarjaan kaupunkimeininkiinkin.

 

Kuten ehkä arvata saattaa, näitä kuvia ei otettu eilen. Eikä toissa päivänä, saatika viime viikolla. Oli vielä vähän lämpimämmät kelit tollon! Varmaan siellä loka-marraskuun paikkeilla? En mää tosta asusta mitään lähtis muuttaan, mutta ehkä mukavuudenhalusta ainakin takin ja varmaan kengätkin vaihtasin vähän lämpimämpiin. En tykkää palella en. Mitäs te tekisitte tällasen asun kanssa?

takki & sukat: h&m

collage & huivi: cubus

shortsit: vero moda

kengät: converse

laukku: guess

Say something, I'm giving up on you

Tän hetken lempparibiisi, jonka sanat sopii kyllä vähän liiankin hyvin tähän tilanteeseen. Siellä teistä osa on jo tainnu antaa mun suhteen periks ja viimesetkin uskolliset toivois mun vihdoin sanovan jotain. No, tässä mää nyt oon. Siitä kiittäminen on rakasta Emiliaa. Oli onni, että otit Monan haasteen vastaan ja satuit mainitsemaan mutkin siinä. Kiitos ♥♥ Just tätä varten ystävät on; ne nostaa sut kun tarvii ja on sun tukena vaikeinakin hetkinä.

Ja mitähän vaikeita hetkiä...?! Nolo myöntää, mutta en edes muista oonko ikinä kertonut mikä mulle on tullu. Tai oikeestaan mitä tapahtu sinä loka-marraskuun aikana, jonka tää blogi seiso puhumattomana. No, mää muutin. Mää muutin toiselle paikkakunnalle urheilujuttujen perässä, asumaan toisen mun ikäsen tytön kanssa. Opetteleen ammattilaisurheilijan elämää ja kotiäidin roolia. Ja nää täälä kotopuolessa lähetti mut matkaan ilman tietokonetta. Ja ilman kameraa. Siellä on ollu nyt pärjääminen puhelimen voimin. Ei sillä, että mulla sieltä mitään kerrottavaa olis ollu. Tästä tulis kertaheitolla urheilublogi, jos omia päivätouhuja lähtis kuvailemaan. Koneen osalta helpotusta on toivottavasti tulossa loppuviikosta lahjan muodossa, kun tää tyttö valmistuu. Ja sitähän on sitten juhlittava!!! Materiaaliakin tähän osotteeseen on toivottavasti sen myötä luvassa.

Nyt kun tässä toivottavasti päästään taas ihan uudenlaiseen vauhtiin, haluan vähän tenttailla teitä. Siks kysynkin, millasista jutuista pidätte? Mitä haluaisitte lukea enemmän, mitä ehkä vähemmän? Mitä en oo tajunnu kertoo, mutta haluaisitte kumminkin tietää? Nyt on sana vapaa ja sen toivottavasti myös uskallatte käyttää.

Jokatapauksessa oli niin tai näin, te siellä, kaikki te, ootte mulle mahdottoman tärkeitä! Toivottavasti jaksoitte siis odottaa ja haluatte antaa mulle vielä mahdollisuuden. Mää pyrin lunastaan odotukset parhaani mukaan. Pusuja ja haleja!